Iloinen päivä satamassa

Kotikaupungissani Lappeenrannassa puhutaan, että Satama on meidän olohuone. Minustakin on vaikeaa kutsua tätä aluetta millään muulla tavalla. Minulla ja ystävilläni on aina selkeä vastaus siihen, missä voimme tavata. Vaikka ihmisiä Sataman alueella riittää, joskus jopa ruuhkaksi asti, etenkin kesäaikaan, tunnemme olevamme oikeasti kotona. Läheiset ystäväni ovat myös kotoisin Lappeenrannasta, mutta opiskelevat jo muutama vuosi muualla. Juuri kesäisin meillä on hyvä mahdollisuus kohdata jälleen, kun ympäristö paljastaa kauniin vehreytensä ja Saimaa avautuu kylmistä jäistä.

Yhtenä heinäkuun viikonloppuna meidän ystäväporukkaan liittyivät myös kuokkavieraat muista kaupungeista, jotka olivat valmiina pelottomasti menemään tutustumiskierrokselle jalkaisin. Edessä oli kaunis kesäinen päivä, joka oli vaatinut innokkuutta sekä myös hieman kärsivällisyyttä. Halusimme näyttää meidän vieraille mahdollisimman paljon, joten aloitimme yhteisen matkan heti Rantapuistosta ja suuntasimme kohti Suomen suurinta Hiekkalinnaa ja sieltä Linnoitukseen.
Varhaisin arkiaamuisin yleensä täälläkin väkeä on vähemmän kuin viikonloppuna, jopa kesäisin. Siksi se alue on niin suosittu kävelyille ja muutenkin vapaa-ajan viettämiselle heti aamusta. Muistelemme ystävieni kanssa, että erikoisuuksia löytyy kaikista vuodenajoista, koska kasvoimme tässä kaupungissa ja vietimme aikaa myös tällä alueella. Kesä on kuitenkin täydellinen aika nähdä Sataman kauneuden kokonaisuus – Saimaan vesi, ihanat veneet, kalliosaaret, linnoitusvallit ja tietenkin lokit.

Satama-alue oli aina ystävällinen myös lapsiperheille. Mekin lapsuudessa kävimme mielellään lasten leikkipuistossa, viikonloppuisin jopa varhaisin aamulla. Kävelyn aikana oli kiva huomata, miten puisto on kokenut muutoksia ja siitä on tullut niin suosittu paikka lasten keskuudessa. Joillekin ystävilleni tuli yllätyksenä nähdä rakenteita, joista näkyy elementtejä siitä, että Lappeenranta on satamakaupunki.

Anastassia leikkipuisto.jpg

Vaikka arkiaamuisin satamatori on aika hiljainen, se kutsuu ihmisiä aloittamaan päivän kahvikupin tai herkullisen aamiaisen merkeissä kioskeissa, kahviloissa ja esimerkiksi Suvi-Saimaa ja Prinsessa Armaada laivaravintoloissa.
Minäkin ystävieni kanssa päätimme pysähtyä hetkeksi torille ihailemaan kauniita järvimaisemia ja kuuntelemaan lokkien onnellisia ääniä laivaravintolan terassilta. Sinä lauantaina väkeä oli runsaasti huolimatta siitä, että kello oli vasta kymmenen. Silloin oli alkamassa yksi kaupungin erilaisista urheilullisista kisatapahtumista, katujääkiekon SM-kisat. Katsoimme vähän aikaa nopeita nuoria pelaajia ja päätimme, että tänä kesänä voi vielä tavata täällä torilla esimerkiksi käymällä jossakin sadasta konsertista, jotka Lappeenranta järjestää Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Lähiviikkojen suunnitelmamme näyttivät sen, että ennen jonkun konsertin alkua voisimme lähteä risteilemään Saimaan saaristoon ja kanavalle. Vaikka me ystävieni kanssa olemme käyneet siellä monta kertaa lapsi-iästä lähtien, Saimaan vesistö ja nähtävyydet kutsuvat aina uudelleen. Kävimme saman tien katsomassa sopivat aikataulut infopisteestä.

Emme lähteneet risteilylle tuolloin lauantaina, mutta tapahtumia ja nähtävyyksiä oli riittävästi koko päiväksi eteenpäin. Jatkoimme kävelylenkkiä nautiskellen samalla Saimaan ja linnoitusvallien maisemia, kunnes huomasimme infojulisteen isosta venetapahtumasta sekä paljon veneilijöitä. Meidän yhteinen uteliaisuus taas voitti ja päätimme jäädä paikan päälle katsomaan. Se Muistojen Suur-Saimaan ajot, joiden historia alkoi vuonna 1968, oli tuttu meille, jotka asuivat Lappeenrannassa. Vieraillemme tämä kilpailu oli tuntematon, siksi mielellämme katsoimme yhdessä monia harrastajia, kilpailijoita ja heidän upeita veneitään.

 

Kävelymatkamme jatkui sitten kohti Hiekkalinnaa, joka avasi jälleen ovensa jo 14. kerran. Tänäkin vuonna teema on uusi ja se on nimeltään Tulevaisuus ja Suomi 200 vuotta. Oli kiva nähdä, että se paikka on viihtyisä sekä lapsille että aikuisille. Lyhyessä ajassa tapasimme monia tuttuja ihmisiä. Ymmärsimme, että siellä viihtyvät paikalliset asukkaat ja turistit. Hyödyllinen tieto oli se, että aktiivisille ihmisille on tarjolla minigolf, vuokrattavia pyöriä, kajakkeja, kanootteja, SUP-lautoja ja soutuveneitä. Me kävimme pikaisesti jopa Hiekkalinnan mukavassa pienessä teatterissa, joka houkuttelee omia katsojia.

 

Halusimme ystävieni kanssa katsoa itse ja näyttää vieraille Sataman ja Linnoituksen alueilla säilyneitä muutamia vanhoja rakennuksia, joissa tällä hetkellä toimivat taidekäsityöläiset ja kahvilat. Tämä alue on vieläkin erittäin viehättävä, jossa aina on halu kävellä, keskustella, ihastella luontoa, käydä käsityötuotteiden ostoksilla ja herkutella paikallista kahvia.

Meidän pitkän kävelyn jälkeen tuli oikea hetki piipahtaa nauttimassa paikallista kahvia Lehmus Roasteryssä. Satamatie 6:ssa avautui kesäkuussa tehtaanmyymälä ja kahvila. Siirryimme sinnepäin hieman väsyneinä, mutta hyvällä mielellä. Se paikka osoittautui nykyaikaisena, mutta samalla erittäin kotoisana. Jopa meidän lyhyt visiitti todisti, miksi Lehmus Roastery valittiin Suomen parhaaksi kahvipaahtimoksi 2017.

Mukavan kahvihetken jälkeen meidän voimat ja innokkuus tulivat takaisin. Sen lisäksi onneksemme vieressä oli kaupunkijunan pysäkki, josta jatkoimme matkaa Linnoitukseen. Me ehdimme vielä junaan, sillä se lähtee liikkeelle tasatunnein myös viikonloppuisin klo 17 asti.

Anastassia katujuna.jpg

Linnoituksen pysäkissä pystyimme hyppäämään pois kyydistä, koska halusimme tutustuttaa meidän vieraat ympärillä oleviin kohteisiin.
Vaikka Linnoitus on syntynyt 1700-luvulla, se pysyy arvokkaana osana kulttuuriperintöä tänäkin päivänä. Meillä ei ollut paljon aikaa edessä silloin, siksi katselimme enemmän tätä aluetta ulkopuolelta kävellessä ja ottaen kuvia sekä videoita.
Valitettavasti museot, kesäteatteri ja käsityöläisten puodit jäivät väliin. Itse asiassa tällä alueella voi myös kävellä pitkään, nauttia monista hienoista nähtävyyksistä ja syödä paikallisia herkkuja, mitä me teimmekin.